Sanat, jotka ovat tulleet muiden suista.
Ne sanat, jotka kertoivat miten minun tulisi elää.
Sanat, joihin uskoin.
Ne sanat, mitkä aion nyt kumota.
... Koska minusta on siihen.
Hei. Olen 16-vuotias tyttö. Painan 65 kiloa ja olen 167cm pitkä. Äitini mukaan olen normaalipainoinen, mutta itseni mielestä painan ihan liikaa. Vielä viikko sitten painoin 72kg. Jotain muuttui sisälläni, enkä ymmärrä oikein että mitä, mutta minä pidän muutoksesta.
-----
Noin 13-vuotiaasta asti olen mennyt "Binge & Purge" menetelmällä eteenpäin. Sinun ei tulisi siis nyt kertoa minulle, että lopeta, koska olen tottunut elämään näin. Jos satutan itseäni, niin omapahan on virheeni.
Viikko sitten mun päässä napsahti jotakin. Olin ehkä kuukauden ajan syönyt "Normaalisti" eli minun tyyliini n.2100 kcal päivässä. Mutta sitten, jotain vain tapahtui. Menetin ruokahaluni kokonaan, söin vain kaksi karjalanpiirakkaa ja neljä ruisleipää. Jatkoin kolmen päivän ajan niin, että saatoin syödä päivässä mehujään, tai hyvällä tuurilla pari haarukallista salaattia.
En ennen eilistä ole ikinä pystynyt olemaan kokonaista päivää syömättä. Olin keskiviikkona päättänyt, että torstaina mä en syö sitten yhtikäs mitään. Olen päättänyt niin aika useinkin, mutta olen silti löytänyt itseni jääkaapilta. Eilinen oli päivä, mikä muutti mieleni ja tapani täysin. Päivä ilman ruokaa, päivä ilman energiaa..
Huomasin muitakin muutoksia torstaina. Kävin äidin kanssa ruoka-ostoksilla. Viikonloppumässyiksi valitsin kaloritonta limua, normaalien sipsien sijaan halusinkin kaksi tölkillistä ananaspaloja ja kun leipähyllyllä äiti sanoi "Tämä leipä on tosi hyvää. Ei lisä-aineita. 100% ruista.." Mun päässä vaan kaikui > Hieno juttu teille. Leipä on mun tarpeisiin kumminkin aivan liikaa <.
Tänä aamuna aamupalaksi join kupillisen kahvia ja söin Valio Eila-kreikkalaisen jugurtin. Tai no, vain sen jugurtti osan. En koskenutkaan mansikkahilloon.
Kammottavin ajatus on se, että aion pitää tuon ainoana asiana, mitä tänään olen syönyt.
-----
Kun vielä viikko sitten söin ne neljä leipää putkeen. Margariinia ja justoa päällä.. En pystyisi enää kuivttelemaan itseäni syömässä edes puolikasta ruisleipää, jossa ei ole mitään päällä. Se on liikaa.
Pelkään kuollakseni, että lihoan taas. Aina kun aion syödä, ajattelen vain kroppaani ja kaavin ruuan lautaseltani roskakoriin. Minua ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, miten lihava mä silloin olin..
Aion kääntää selkäni menneisyydelle. Aion nyt miljoonannen kerran aloittaa kaiken alusta.
Mutta tällä kertaa mähän en epäonnistu.
-J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti