Joka kerta kun mä astun sen päälle, niin mua pelottaa. Oikeasti, voisin melkein saada paniikkikohtauksen pelkästään siitä, että on tullut yksi gramma lisää painoa.
En halua edellistä elämääni takaisin.. Kukapa haluaisi olla pelkkä lihava luuseri?
Tämän päivän olen nestepaastolla. Se tietää sitä, että kittaan vettä ja teetä kurkustani alas sen minkä kerkeän. Huomenna ois tapaaminen yhden hyvin erityisen ihmisen kanssa.. Toivon, että se menee hyvin. Tai no oikeastaan, en toivo. Tiedän että kaikki menee hyvin, kunhan nyt tän päivän jaksan olla syömättä.
Kaikki menee aina paremmin ilman ruokaa.. Olen onnellinen, kun vaa'an numerot pienenevät, olen tyytyväinen kun vaatekokoni putoaa numero numerolta ja saan hyvän olon tunteen siitä, kun ihmiset kysyvät multa "J-Oletko sä laihtunut?".
Mikä siinä sitten on niin iso ongelma? Miksi jatkan ainuista ylensyömistä? Ei sen oikeesti pitäis niin vaikee asia olla. Ei vaan ota sitä ruokaa. Sanoo ei ja keksii jonkun tekosyyn. Easy as fuck
Hassua, että nää tekstit on ihan kun mun kirjottamia! Munkin elämä on pelkkää vaakaa ja ruokaa ja oikeastaan aamuinen luku vaa'alla määrittelee sen tuleeko päivästä hyvä vai huono. Mulle vois kanssa tulla paniikkikohtaus, ihan sellanen olo. Välillä sitä ihmettelee, että kuinka vaaka hallitsee elämää, mutta sekin unohtuu kun keskittyy aina onnistuun: syömisessä, pienemmät luvut mitassa ja vaa'assa... Mun elämään ei taaskaan paljoo muuta mahdu kun laihdutus. Koko ajan se pyörii mielessä, muut asiat on sitten toissijaisia. :| en tiedä mitä ajatella.
VastaaPoistaJään seurailemaan!
http://vastaanmaailma.blogspot.fi/
Aivan!
PoistaPäivä muuttuu heti huonommaksi jos numerot ovat nousseet.
Jos ne ovat laskeneet, oon ihan älyttömän tyytyväinen.
Sama myös illalla. Joko menen nukkumaan onnellisena, tai pettyneenä.